Arveluttaa

Tänään on sellanen päivä että kaikki arveluttaa. Ei ollenkaan kiva fiilis.

Arveluttaa kun en oo siivonnu kämppää yhtään. Ainoastaan sotkenu ja mies tulee tänään kotiin. Kauhea akka sillä kun asuu kun mikäkin poikamies.

Eilisestä saakka on arveluttanu että irtosko se munasolu kun nyt vasta lukasin että se irtoaa vasta 36 tunnin kuluttua piikistä ja alotin keltarauhashormonin 30 tunnin kuluttua. e-pillereissä on keltarauhashormonia estämässä ovulaatiota. Typerä asia ajatella kun ei sitä voi kuitenkaan tietää et kuinka siinä kävi. Jotkut lekurit jopa sanoo et tolla keltarauhashormonilla ei oo mitään toditettua tehoa limakalvoon.

Arveluttaa olisko yritykset pitäny ajottaa toisin.

Arveluttaa oma jaksaminen kun on liian monta työpäivää putkeen. Ja se että näin tiukimmasta ja virkaintoisimmasta työkaverista unta jossa se veti viinaa niin että oli aivan pellit kiinni ja mua hävetti sen puolesta. Mistä tollanen uni kertoo? vähän arveluttaa.

Rahatilanne se vasta arveluttaakin. Aina.

Ja liian moni muu asia.

Rahareikä

Mielialavaihteluja.

Tai vääriä mielialoja.

Turhautumista.

Ihana kesäpäivä. Kevyitä, maalaisromanttisia siustuksia Country livingin-sivuilla.

Jos mieli on turhan usein maassa niin ei se ilma voi aina silloin olla matalapainetta. Silloin satais varmaan lähes joka päivä. Ottaa silti hermoon että aurinko paistaa ja kaikkialla on niin kaunista ja minä märehdin. Ainakin aina näin illan lähestyessä. Miks en kuulu niihin jotka saa itteään niskasta ja on sitä luovempia ja ahkerampia mitä enemmän pitää räpiköidä paskassa. Olisin jo varmaan siinä ajassa opiskellut itteni joka tiedekunnan maisteriks ja kirjottanut kymmenen elämänhallintaromaania jos olisin tuota lajia.

Miehelle (joka on nyt norjassa) uhosin, että jos ei vuoden kuluttua ole mahassa vieläkään vauvaa niin pakkaan syksyllä kamat enkä enää jää tappamaan itteäni suomen talveen, jäisillä ja pimeillä työmatkoilla. Masennusmusiikilla. Valmiskaurapuuropusseilla. Pakkaan kamat ja lähen jonnekin missä aurinko helottaa ja ananakset saa kasvattaa itse.

Mutta aurinko paistaa nytkin enkä osaa nauttia siitä enkä oikeen muustakaan kun olen yksin. Ikuinen valittaja. Jussi meni kuitenkin hyvissä merkeissä. Mitä nyt kaveriporukan ulkopuolinen, lestadiolaiseen sitoutunut jätkä yritti kähmiä nukkuvaa kaveriani emäntänsä näköetäisyydellä. Seuraavana aamuna emännän uhkaava vitutus lannisti koko porukan. Onneksi oli päivää jäljellä. Olin mökillä eilen ja tänään äitin ja veljen kanssa. Jos nyt olis lomaa niin voisin olla siellä viikon lukemassa Jane Austinia englanniksi auringossa, syömässä kirsikoita.

Ens viikolla vain yks vapaapäivä. Mies sanoo että pitää tehä exel-taulukko kaikista menoista viimesen kolmen kuukauden ajalta. Sitten sitä taulukkoa naputetaan hamaan tulevaisuuteen saakka niin nähään et mihin se raha menee. Eikö sitä muuten tiedä? Miks insinöörien pitää keksiä vastaavanlaisia juttuja jotka tuntuu samalle kun koulussa läksyjen teko. Kulutan siis tuon yhden vapaapäivän näpytellen numeroja taulukkoon. Muuten tulee sanomista. Vittu.

Mies on ens viikolla menossa Helsinkiin. Näytön alla komeilee 75 egen tuska-lippu ja siihen junaliput ja kaljat ja Anin kebabit päälle niin ei tarvi taulukkoa jolla laskee sen rahareijät. Toki lapsettomuushoidot on tehneet mustakin sille kirjaimellisesti rahareijän. Hehe. Huono.

No onni onnettomuudessa. Nuo alapäähän työnnettävät progesteronikapselit ei oo aiheuttanu mitää sivuvaikutuksia. Iloitaan siitä ja siitä että ehin kerrankin istua koneella ja kuunnella omaa musiikkiani kun Mies on matkoilla.

Mutta kyllä sitä onkin jo ikävä.

Got milf?

Aamu ei voi alkaa kovin huonosti kun voi nautiskella aamukahviaan Torin livekeikan nauhoituksen äärellä. Ainakin toivon että se on hyvä enne tämän päivän (tai eilisen) ovulaatiolle.

Pari viikkoa onnistuin melko hyvin siinä etten ajattele raskautumista, mutta eilinen gynellä käynti sai inhottavalla tavalla toiveet nousemaan. Sain siis hakea apteekista iltapalaksi raskaushormonipiikin ja huomisesta eteenpäin keltarauhashormonia alapään kautta. Nyt ollaan taas pari metriä lähempänä raskautta. Vielä kun tietäis kuinka monta metriä on jäljellä. Pohjimmiltani tunnen että matka on loputon. Päämäärä saavuttamattomissa. Silti jännittää.

Viime kierron jälkeen oli fiilikset niin pohjilla että parempi unohtaa ja ajatella asioita joita tässä iässä kuuluu ajatella. Kavereita, hauskanpitoa, herkuttelua. Lähinnä oon keskittynyt herkutteluun. Viikonlopun provinssirock sai aikaan näyttävän festarimahan jota nyt yritän piilotella mustien paitojen alla. Oudolla tavalla se kuitenkin jostain välistä aina pilkottaa. Mies näytti jo eilen aika järkyttyneelle mun vatsamakkaran edessä kun laitoin sen pistämään hormonipiikin mun navan alle. Ei tuottanut ongelmia nypätä esiin "ihopoimua".

Miksei alkoholilla, suolalla ja rasvalla työstetty vartalo voi olla seksikäs? Hieman ärsytti eilinen Jessica Alban elokuva, jossa tähti vatkaa rimpulamahaansa ja taipuu joka ilmansuuntaan.
Nainen lokaa mun kaltaisten makkaraperunanaisten nimen. On sitä täälläkin tehty töitä vatsan eteen. Jotain gredittiä olis joskus kiva saada.

Myös silmänalusten vaaleus on yliarvostettua mun näkökulmasta katsottuna. Viikonloppu meni sillä tyylillä että muitakin paikkoja naamassa joutuu valkasemaan kun silmänalusia. Harvemmin tulee juopoteltua kolmea päivää perätysten. Harmillisesti mopo ois kuitenkin lähteny kunnolla käyntiin vasta sunnuntain scissors sisters -keikalla. Vaikee siinä on enää vetää kännejä kun maanantai kaihertaa jo mielessä. Piti turvautua kovempiin aseisiin ja niinpä noudettiin Miehen ja Lehtorin kanssa grilliruokaa kotisohvalle. Onneksi sydänkohtaus jäi tulematta vaikka olotilasta olis voinu luulla toisin.


Tänään vois käydä lenkillä. Vois lukea myös Volter Kilven Alastalon salissa ja keksiä HIV-rokotteen. Ajattelin alottaa helpoimmasta, eli Volter Kilvestä.