"Time goes by so slowly for those who wait"

Menin ja ostin itelleni pari murattia keittiön ikkunalle.

Kodin laittaminen on mulle aivan toivotonta hommaa. Kaikki näyttää aina olevan yhtä mullinmallin ja heikunkeikun vaikka kuinka yrittäs (harvon yritän). Mutta mun uudet muratit näyttää hyville ja se on positiivista että kämpässä on edes pieni läntti josta pitää.

Erityisesti inhottaa meidän harmaaläikikäs muovimatto. Tässäkin luukussa tumma laminaatti sais aikaan ihmeitä, mutta kai se on vaan hyväksyttävä että vuokrakämpissä lattia voi näyttää mustavalkokuvalta oksennuksesta. Toki asia hieman korjaantus jos lattialla olis kauniit matot ja mattojen omistajalla tukuittain seteleitä perstaskuissa. Ehkä meillä on joskus varaa hienoihin mattoihin tai omaan lattiaan.

Hankittiin lentoliput syksylle englantiin. Retki Edinburghista Whitbyn kautta Lontooseen on mulle nyt sellanen henkireikä että! Päästään kattomaan heartbeatin kuvauspaikkoja ja kiertelemään niin maaseutua kuin ihanaa Lontoota. Onneksi mies on aivan yhtä omituinen kuin minäkin siinä että sitä kiinnostaa moinen. Ite oon ollu aina aivan satavarma että oon edellisessä elämässäni ollu englantilainen. Ehkä se selittää myös mun lattean temperamentin ja vietin keijukaistarinoita kohtaan. Ehkä näytin edellisessä elämässäni Camilla Barker Bowlsille ja siks en tykkää olla esillä. On suunnaton onni etten näytä tässä elämässä hevoselle. Ja mitä Camillaan tulee niin veikkaan että se oli edellisessä elämässään poolohevonen.

Madonna oli kyllä oikeassa ajankulun suhteen. Mikä helkkari siinä on että kaikenmaaliman laskiplösöt juopot tulee paksuks ja minä en. Täällä sitä taas odotellaan kiinnittymistä ja kierron loppua. Puoltoista viikkoa. Ei pitäs olla paha, mutta kun se joka kierto kertautuu ja kertautuu niin vitutus ja ahistus iskee jo pienestäkin ajasta. Odottaminen on perseestä jos ei oo varma mitä odottaa ja kuinka pitkään. Miten pitkään nuppi kestää ennen kun se räjähtää tän kaiken alle ja millon sitten luovutetaan ja alotetaan adoptiolapsen odottelu? Miten ihmiset kestää lapsettomuttaan? Jostain lukasin ajatuksen, että lapsettomuus lapsia haluavalle on kuin elämä ilman yhtä raajaa. Mun tapauksessa on kyse päästä.

Ehkä pitäis unohtaa sen ajatteleminen kun ei se mitään auta kuiteskaan. Siirrytään muihin ajatuksiin kuten.. hmmm.. ehkä kasvatan asuntoni täyteen muratteja ja hoidan niitä. Voisin olla naapurinlapsille "se hullu murattitäti"...

Parasta että lopetan tähän.

Voi Tori minkä teit?

Eieieieiei. En voi sanoa että Tori Amosin uus levy olis ollu hyvä. Liika on liikaa kun valitaan levylle parisenkymmentä biisiä. Niistä ei voi kun osa olla hyviä. Tosin jotkut Torin levyt sisältää pelkästään hyviä biisejä, mut nyt mikään ei iskeny oikeen kunnolla. Surettaa.

Surettaa muutkin asiat vaikka nyt ei viistetäkään niin pohjamudissa kuin viikko sitten. Mihin silloin jäinkään.. No kuitenkin. Ilmeisesti viikko sitten joku surullinen alkio kokeili onneaan tarrata kiinni äitinsä kohtuun mutta ei onnistanut.

Keskiviikkona lääkäri sanoi että tee raskaustesti ja aloita clomifenit jos tulos on nega. No torstaiaamuna testasin negan ja sitten perään kaikki vuoti taas pihalle. Alotin siis lääkkeet vuotopäivänä ja se tais olla liian aikasta. Silloin sitä ei vaan tienny kun ehin nielasta pillerit ennen vuotoa. Tämän viikon loppuna tulee jo ovulaatio ( ultrassa 3 isoa follikkelia!!!), mutta limakalvo tuskin ehtii olla tarpeeksi vahva silloin. En kyllä tajua mikä virka on kasvatella munasoluja jos limakalvo jäis muutenkin liian ohueksi. En tiiä voiko sille mitään. Lääkäri sanoi että ei joten turhaa taitaa olla koko homma. Ehkä sitten jos ja kun aletaan piikittää hcg:tä niin se limakalvokin kehittyy tarpeeksi rivakasti. Nyt on kuitenkaan turha odotella mitään kun tilanne on vielä normaaliakin huonompi. Perseestä tämä odottelu. Onneksi kierrosta tulee nyt harvinaisen lyhyt.

Viime viikonloppuna oli työporukan uskalias risteilyreissu tallinnaan. Kaikki ollaan yhä yhtenä kappaleena eikä ole ees kauheeta morkkista. Ihan sellainen lievä.

Juopottelu alkoi jo junassa ja kesti helsingin pubien kautta laivan diskoon. Siellä soitti ihan hauska cover-bändi mutta illan dj oli erittäin syvältä. Oli siis ihan hauskaa ja ruoka oli hyvää ja näinpoispäin. olis ollu paljo hauskempaakin jos apteekkari olis ollu jossain toisaalla. Ei sille mitään voi. Se oli vaan vähän tylsä ja puhui vaan omia asioitaan. Sellanen se on. Alkoholilla on vaan sellanen ikävä sivuvaikutus (niiden kaikkien tunnetumpien ohella) että sen vaikutuksen alaisena ei edes jaksa esittää kiinnostunutta kun toinen puhuu jotain tylsää.

Helsingissä oli ihanan kesästä. Täällä vaan tuulee.

Tuletule hyvä kesä, älä tule paha kesä.

Pimeä tie, mukavaa matkaa....

Siinä se henkinen tila mukavasti tiivistettynä. Karsea työviikko takan ja puolikas edessä. Tänään siis vapaata yhdestä koulutuksesta huolimatta (pitikö kaikkiin kissanristiäisiin ilmottautua"#¤%"#). Oma moka!

SIIS! Mun piti alottaa ne clomifenit kierron 3. päivästä, mutta mitään kertoa tullu. Prkl. Tai siis hiukkapikkiriikkisen ruskeaa kuivaa vuotoa. No kaikkihan sanoo, jotta kyseessä on raskaus kun sellasta pukkaa. Tänään ei juuri mitään. Myöhässä siis ollaan 4 päivää mutta toissapäivänen herkkä testi ei puhunu raskautumisen puolesta mitään, ja se sentään tietää enemmän kuin minä. Ehkä pitäs kysyä Juha Miedon palstalta että notta raskaanako? Ahistaa! Sain lekurisedälle puhelinajan huomiselle ja sille kyllä tilitän silmät ja korvat täyteen. Se kaiketi tietää mikä juttu tää on. Ärsyttää vaan kun pitää tässä ehkä sitten taas ootella seuraavaa kiertoa joka tulee ikuisuuden kuluttua. Blaaah.

Vapaapäivä. Kuinka se kulutetaan niin että on kivaa eikä murehdita turhia murheita? Viikonloppuna tiedossa meidän odotettu viron reissu. En vaan nyt tiedä uskallanko juoda jos olis 1/10000000 mahdollisuus että mahassa ois joku. Mutta olepa siinä kuivin suin sellasen akkalauman kanssa kuin meidän työporukka. Voin kuvitella ne naiset humalassa ja mieleen tulee Pirre ja Hansu x 10 (tänään paljon kertoimia ja todennäköisyyksiä mielessä). Viime päivät ne on ollu aivan hulvattomia kun pesiskausi on käsillä. Siinä sitä katellaan netistä pelaajien kuvia (perseitä) ja selitetään silmät maanisesti tuikkien kuinka se on niin koukuttavan taktinen peli (kiinteitä miesten perseitä!!!!). "Jotta kannattas vaan sunki tulla kattoomaan".

Tiedossa lauantaina kolmisen tuntia ajanviettoa helsingissä ennen matkaa. Harmittaa kun ne pirun euroviisut on. Ne pellet valtaa kuitenkin kafe esplanadin enkä pääse sinne nauttimaan kaipaamistani herkuista. Kauhistuttaa muutenkin kun on niin helsinkiä ikävä. Vaikka kai se on ihan normaalia. Vastahan me erottiin. Eilen vaan tuli jotain ihmeen ajoneuvosta telkusta ja minä jo koitin siellä himona tunnistaa katuja, joita pitkin se puhuva pää kaahaili. Mutta, pääseehän siellä aina käymaan ja eihän siellä hullukaan asu. Tai pitää olla ainakin rikas jos ei aivan hullu ole. Kyll pohojammaalla o paree. Onhan ONHAN!

Jään tänne pohtimaan ja vääntäydyn sitten suihkuun kun en enää jaksa miettiä(siis aivan sekunnin kuluttua) ja sitten poliisilaitokselta hakemaan uutta biotunnistepassia.

Näihin kuviin.....

Aamukooma

Hitaalla käyvät nämä rattaat eikä edes perjantaiaamu ilahduta. Edessä siis töitä myös viikonloppuna. Blääh. Muutenkin käy aika niin hitaasti kun odottaa ja odottaa. Tälläkertaa menkkoja tosin. Pitäis siis keksiä jotain tavattoman hassua ja repäsevää viikonlopputoimintaa töiden väliin että saisi aikansa sulavasti kulumaan.

Uutta kummilasta on kyllä jo ikävä vaikka vasta viikko sitten tavattiin. Kyse on miehen siskontyttärestä jolla on selkeästi mieheni nenä! Matkaa on kuitenkin kilometritolkulla. Parasta jäädä siis kotiin ristikkoperunoiden ja kebabrullien sekaan nautiskelemaan TV:n tarjonnasta.

Ei mutta, työt kutsuu. Paikka on yksi kaaos jos ajatellaan sitä miten Pomo sotkee asioita. Ainakin työntekijät pysyy sulassa sovussa eikä ämmäile toisilleen kun on yhteinen arvostelun kohde. Pomo ei tajua mitään siitä että arvovalta meni jo aikoja sitten. Ihan kuin seurais surkuhupasaa komediaa. Kuka sitä TV:tä tarttee kun on Pomo.

Viima tärisyttää ( tai vappu)

Ensimmäistä vappua Pohjanmaalla. Huono olo.


Eilen olin siis karhulaisen kanssa katsastamassa pohjanmaan vapunaaton yöelämää ja eipä olis vapuksi arvannu. Haalareita ei juuri näkyny ja kukaan ei repiny paitaansa ja uhonnut humalassa. Ei siis olla Helsingissä eikä Keski-Suomessa. Ei oikeen mitään vapun tunnusmerkkejä ilmassa (paitsi tuo viima). Itellä on kuitenkin se sama fyysinen vapputila kuin menneinä nuoruusvuosina Keski-Suomessa ja opiskeluvuosina Espoossa. Ei nää vaimon vuodet Pohjanmaalla oo juuri häävimpiä krapula-aamuna kun muuallakaan. No tyhmäkin sen tietää. Sitä vaan ei halua uskoa ennen kun kokeilee. Tuota vapputärinän ihanuutta.

Ajatushan oli, että nyt kun allekirjoittanut on saanut lekurilta sen diagnoosin oman alapään tilasta, että munasolut ei helpolla irtoa ja limakalvoilla on myös osansa tässä pohjattoman turhauttavassa raskauden odotuksessa, että enää ei herkutella ja pelata hiilihydraateilla kun siat kuralla. Mutta sekään ei pitänyt paikkaansa, vaikka sitä kuvittelee luopuvansa kaikista houkutuksista täydellisen follikkelin takia. Ok. Ne ristikkoperunat. Niitä piti olla vaan Tampereella mutta olivat löytäneet tiensä lakeuksille. Pakkohan niitä oli syödä. Ja se snägäri. Ja se suklaa johon oli ujutettu täydellisen venyvää ja hampaisiin jumahtavaa salmiakkimössöä. Aamupalaksi munkkia. Ja alkoholi onkin aivan toinen juttu. Pieni ihminen on aina aivan ruuan ja viinan armoilla. Niin se on täällä Pohjanmaalla. Suomen texasissa.

No mutta kaiken voi kai korjata liikunnalla. Se parantaa mua niin mietityttävää insuliiniresistenssiä. Ja tässä sitä siis sormet liikkuu näppiksellä kuin tenniksen nelinpelissä (niin mikä kymmensormijärjestelmä?). Viikko aikaa uuteen kiertoon jossa saadaan klomifeenit avuksi. Kauheat odotukset ja pelkotilat siitä että jos en nyt(kään) raskaudu niin en koskaan millään hoidoilla. Mikä siinä onkaan että lapsettomuus saa naisen taantumaan aivan itsekin lapsen tasolle. Se että ei saa lasta syliinsä tuntuu samalle kuin olisi lapsi ilman aikuisen syliä. Pelottaa ja ahdistaa ja itkettää aivan hulluna.

Tänään huomattiin, että aika todella tuntuu yhtä pitkälle ja laakealle kuin nämä pellot ja aukeat. Ainakin kun ajattelee kiertoja ja sitä että joskus ehkä olisikin lopulta äiti. Tai toisaalta se että onnistuisi tajuamaan sen oman paikkansa ja hankkimaan tontin sitä omaa kotia varten. Siihenkin on aikaa kai noin miljoonan viljapellon matka. Ei kai sitä turhaan sanota että odottavan aika on pitkä. Mutta onko se kaikille näin vitun pitkä?

Huomenna siis töihin ja sitä sitten lähes 2 viikkoa kun on viikonloppunakin töitä. Siinä on kyllä se onni, että aika kuluu niin paljon nopeammin kun kuuntelet ihmisten huolia ja jaarituksia. Ööööö. Sitä ollaan taas niiin empaattisella tuulella. Mutta mitä voi odottaa jos vatsa taas kurnii ja vappu tärisyttää (tai viima).