Arveluttaa

Tänään on sellanen päivä että kaikki arveluttaa. Ei ollenkaan kiva fiilis.

Arveluttaa kun en oo siivonnu kämppää yhtään. Ainoastaan sotkenu ja mies tulee tänään kotiin. Kauhea akka sillä kun asuu kun mikäkin poikamies.

Eilisestä saakka on arveluttanu että irtosko se munasolu kun nyt vasta lukasin että se irtoaa vasta 36 tunnin kuluttua piikistä ja alotin keltarauhashormonin 30 tunnin kuluttua. e-pillereissä on keltarauhashormonia estämässä ovulaatiota. Typerä asia ajatella kun ei sitä voi kuitenkaan tietää et kuinka siinä kävi. Jotkut lekurit jopa sanoo et tolla keltarauhashormonilla ei oo mitään toditettua tehoa limakalvoon.

Arveluttaa olisko yritykset pitäny ajottaa toisin.

Arveluttaa oma jaksaminen kun on liian monta työpäivää putkeen. Ja se että näin tiukimmasta ja virkaintoisimmasta työkaverista unta jossa se veti viinaa niin että oli aivan pellit kiinni ja mua hävetti sen puolesta. Mistä tollanen uni kertoo? vähän arveluttaa.

Rahatilanne se vasta arveluttaakin. Aina.

Ja liian moni muu asia.

Rahareikä

Mielialavaihteluja.

Tai vääriä mielialoja.

Turhautumista.

Ihana kesäpäivä. Kevyitä, maalaisromanttisia siustuksia Country livingin-sivuilla.

Jos mieli on turhan usein maassa niin ei se ilma voi aina silloin olla matalapainetta. Silloin satais varmaan lähes joka päivä. Ottaa silti hermoon että aurinko paistaa ja kaikkialla on niin kaunista ja minä märehdin. Ainakin aina näin illan lähestyessä. Miks en kuulu niihin jotka saa itteään niskasta ja on sitä luovempia ja ahkerampia mitä enemmän pitää räpiköidä paskassa. Olisin jo varmaan siinä ajassa opiskellut itteni joka tiedekunnan maisteriks ja kirjottanut kymmenen elämänhallintaromaania jos olisin tuota lajia.

Miehelle (joka on nyt norjassa) uhosin, että jos ei vuoden kuluttua ole mahassa vieläkään vauvaa niin pakkaan syksyllä kamat enkä enää jää tappamaan itteäni suomen talveen, jäisillä ja pimeillä työmatkoilla. Masennusmusiikilla. Valmiskaurapuuropusseilla. Pakkaan kamat ja lähen jonnekin missä aurinko helottaa ja ananakset saa kasvattaa itse.

Mutta aurinko paistaa nytkin enkä osaa nauttia siitä enkä oikeen muustakaan kun olen yksin. Ikuinen valittaja. Jussi meni kuitenkin hyvissä merkeissä. Mitä nyt kaveriporukan ulkopuolinen, lestadiolaiseen sitoutunut jätkä yritti kähmiä nukkuvaa kaveriani emäntänsä näköetäisyydellä. Seuraavana aamuna emännän uhkaava vitutus lannisti koko porukan. Onneksi oli päivää jäljellä. Olin mökillä eilen ja tänään äitin ja veljen kanssa. Jos nyt olis lomaa niin voisin olla siellä viikon lukemassa Jane Austinia englanniksi auringossa, syömässä kirsikoita.

Ens viikolla vain yks vapaapäivä. Mies sanoo että pitää tehä exel-taulukko kaikista menoista viimesen kolmen kuukauden ajalta. Sitten sitä taulukkoa naputetaan hamaan tulevaisuuteen saakka niin nähään et mihin se raha menee. Eikö sitä muuten tiedä? Miks insinöörien pitää keksiä vastaavanlaisia juttuja jotka tuntuu samalle kun koulussa läksyjen teko. Kulutan siis tuon yhden vapaapäivän näpytellen numeroja taulukkoon. Muuten tulee sanomista. Vittu.

Mies on ens viikolla menossa Helsinkiin. Näytön alla komeilee 75 egen tuska-lippu ja siihen junaliput ja kaljat ja Anin kebabit päälle niin ei tarvi taulukkoa jolla laskee sen rahareijät. Toki lapsettomuushoidot on tehneet mustakin sille kirjaimellisesti rahareijän. Hehe. Huono.

No onni onnettomuudessa. Nuo alapäähän työnnettävät progesteronikapselit ei oo aiheuttanu mitää sivuvaikutuksia. Iloitaan siitä ja siitä että ehin kerrankin istua koneella ja kuunnella omaa musiikkiani kun Mies on matkoilla.

Mutta kyllä sitä onkin jo ikävä.

Got milf?

Aamu ei voi alkaa kovin huonosti kun voi nautiskella aamukahviaan Torin livekeikan nauhoituksen äärellä. Ainakin toivon että se on hyvä enne tämän päivän (tai eilisen) ovulaatiolle.

Pari viikkoa onnistuin melko hyvin siinä etten ajattele raskautumista, mutta eilinen gynellä käynti sai inhottavalla tavalla toiveet nousemaan. Sain siis hakea apteekista iltapalaksi raskaushormonipiikin ja huomisesta eteenpäin keltarauhashormonia alapään kautta. Nyt ollaan taas pari metriä lähempänä raskautta. Vielä kun tietäis kuinka monta metriä on jäljellä. Pohjimmiltani tunnen että matka on loputon. Päämäärä saavuttamattomissa. Silti jännittää.

Viime kierron jälkeen oli fiilikset niin pohjilla että parempi unohtaa ja ajatella asioita joita tässä iässä kuuluu ajatella. Kavereita, hauskanpitoa, herkuttelua. Lähinnä oon keskittynyt herkutteluun. Viikonlopun provinssirock sai aikaan näyttävän festarimahan jota nyt yritän piilotella mustien paitojen alla. Oudolla tavalla se kuitenkin jostain välistä aina pilkottaa. Mies näytti jo eilen aika järkyttyneelle mun vatsamakkaran edessä kun laitoin sen pistämään hormonipiikin mun navan alle. Ei tuottanut ongelmia nypätä esiin "ihopoimua".

Miksei alkoholilla, suolalla ja rasvalla työstetty vartalo voi olla seksikäs? Hieman ärsytti eilinen Jessica Alban elokuva, jossa tähti vatkaa rimpulamahaansa ja taipuu joka ilmansuuntaan.
Nainen lokaa mun kaltaisten makkaraperunanaisten nimen. On sitä täälläkin tehty töitä vatsan eteen. Jotain gredittiä olis joskus kiva saada.

Myös silmänalusten vaaleus on yliarvostettua mun näkökulmasta katsottuna. Viikonloppu meni sillä tyylillä että muitakin paikkoja naamassa joutuu valkasemaan kun silmänalusia. Harvemmin tulee juopoteltua kolmea päivää perätysten. Harmillisesti mopo ois kuitenkin lähteny kunnolla käyntiin vasta sunnuntain scissors sisters -keikalla. Vaikee siinä on enää vetää kännejä kun maanantai kaihertaa jo mielessä. Piti turvautua kovempiin aseisiin ja niinpä noudettiin Miehen ja Lehtorin kanssa grilliruokaa kotisohvalle. Onneksi sydänkohtaus jäi tulematta vaikka olotilasta olis voinu luulla toisin.


Tänään vois käydä lenkillä. Vois lukea myös Volter Kilven Alastalon salissa ja keksiä HIV-rokotteen. Ajattelin alottaa helpoimmasta, eli Volter Kilvestä.

"Time goes by so slowly for those who wait"

Menin ja ostin itelleni pari murattia keittiön ikkunalle.

Kodin laittaminen on mulle aivan toivotonta hommaa. Kaikki näyttää aina olevan yhtä mullinmallin ja heikunkeikun vaikka kuinka yrittäs (harvon yritän). Mutta mun uudet muratit näyttää hyville ja se on positiivista että kämpässä on edes pieni läntti josta pitää.

Erityisesti inhottaa meidän harmaaläikikäs muovimatto. Tässäkin luukussa tumma laminaatti sais aikaan ihmeitä, mutta kai se on vaan hyväksyttävä että vuokrakämpissä lattia voi näyttää mustavalkokuvalta oksennuksesta. Toki asia hieman korjaantus jos lattialla olis kauniit matot ja mattojen omistajalla tukuittain seteleitä perstaskuissa. Ehkä meillä on joskus varaa hienoihin mattoihin tai omaan lattiaan.

Hankittiin lentoliput syksylle englantiin. Retki Edinburghista Whitbyn kautta Lontooseen on mulle nyt sellanen henkireikä että! Päästään kattomaan heartbeatin kuvauspaikkoja ja kiertelemään niin maaseutua kuin ihanaa Lontoota. Onneksi mies on aivan yhtä omituinen kuin minäkin siinä että sitä kiinnostaa moinen. Ite oon ollu aina aivan satavarma että oon edellisessä elämässäni ollu englantilainen. Ehkä se selittää myös mun lattean temperamentin ja vietin keijukaistarinoita kohtaan. Ehkä näytin edellisessä elämässäni Camilla Barker Bowlsille ja siks en tykkää olla esillä. On suunnaton onni etten näytä tässä elämässä hevoselle. Ja mitä Camillaan tulee niin veikkaan että se oli edellisessä elämässään poolohevonen.

Madonna oli kyllä oikeassa ajankulun suhteen. Mikä helkkari siinä on että kaikenmaaliman laskiplösöt juopot tulee paksuks ja minä en. Täällä sitä taas odotellaan kiinnittymistä ja kierron loppua. Puoltoista viikkoa. Ei pitäs olla paha, mutta kun se joka kierto kertautuu ja kertautuu niin vitutus ja ahistus iskee jo pienestäkin ajasta. Odottaminen on perseestä jos ei oo varma mitä odottaa ja kuinka pitkään. Miten pitkään nuppi kestää ennen kun se räjähtää tän kaiken alle ja millon sitten luovutetaan ja alotetaan adoptiolapsen odottelu? Miten ihmiset kestää lapsettomuttaan? Jostain lukasin ajatuksen, että lapsettomuus lapsia haluavalle on kuin elämä ilman yhtä raajaa. Mun tapauksessa on kyse päästä.

Ehkä pitäis unohtaa sen ajatteleminen kun ei se mitään auta kuiteskaan. Siirrytään muihin ajatuksiin kuten.. hmmm.. ehkä kasvatan asuntoni täyteen muratteja ja hoidan niitä. Voisin olla naapurinlapsille "se hullu murattitäti"...

Parasta että lopetan tähän.

Voi Tori minkä teit?

Eieieieiei. En voi sanoa että Tori Amosin uus levy olis ollu hyvä. Liika on liikaa kun valitaan levylle parisenkymmentä biisiä. Niistä ei voi kun osa olla hyviä. Tosin jotkut Torin levyt sisältää pelkästään hyviä biisejä, mut nyt mikään ei iskeny oikeen kunnolla. Surettaa.

Surettaa muutkin asiat vaikka nyt ei viistetäkään niin pohjamudissa kuin viikko sitten. Mihin silloin jäinkään.. No kuitenkin. Ilmeisesti viikko sitten joku surullinen alkio kokeili onneaan tarrata kiinni äitinsä kohtuun mutta ei onnistanut.

Keskiviikkona lääkäri sanoi että tee raskaustesti ja aloita clomifenit jos tulos on nega. No torstaiaamuna testasin negan ja sitten perään kaikki vuoti taas pihalle. Alotin siis lääkkeet vuotopäivänä ja se tais olla liian aikasta. Silloin sitä ei vaan tienny kun ehin nielasta pillerit ennen vuotoa. Tämän viikon loppuna tulee jo ovulaatio ( ultrassa 3 isoa follikkelia!!!), mutta limakalvo tuskin ehtii olla tarpeeksi vahva silloin. En kyllä tajua mikä virka on kasvatella munasoluja jos limakalvo jäis muutenkin liian ohueksi. En tiiä voiko sille mitään. Lääkäri sanoi että ei joten turhaa taitaa olla koko homma. Ehkä sitten jos ja kun aletaan piikittää hcg:tä niin se limakalvokin kehittyy tarpeeksi rivakasti. Nyt on kuitenkaan turha odotella mitään kun tilanne on vielä normaaliakin huonompi. Perseestä tämä odottelu. Onneksi kierrosta tulee nyt harvinaisen lyhyt.

Viime viikonloppuna oli työporukan uskalias risteilyreissu tallinnaan. Kaikki ollaan yhä yhtenä kappaleena eikä ole ees kauheeta morkkista. Ihan sellainen lievä.

Juopottelu alkoi jo junassa ja kesti helsingin pubien kautta laivan diskoon. Siellä soitti ihan hauska cover-bändi mutta illan dj oli erittäin syvältä. Oli siis ihan hauskaa ja ruoka oli hyvää ja näinpoispäin. olis ollu paljo hauskempaakin jos apteekkari olis ollu jossain toisaalla. Ei sille mitään voi. Se oli vaan vähän tylsä ja puhui vaan omia asioitaan. Sellanen se on. Alkoholilla on vaan sellanen ikävä sivuvaikutus (niiden kaikkien tunnetumpien ohella) että sen vaikutuksen alaisena ei edes jaksa esittää kiinnostunutta kun toinen puhuu jotain tylsää.

Helsingissä oli ihanan kesästä. Täällä vaan tuulee.

Tuletule hyvä kesä, älä tule paha kesä.

Pimeä tie, mukavaa matkaa....

Siinä se henkinen tila mukavasti tiivistettynä. Karsea työviikko takan ja puolikas edessä. Tänään siis vapaata yhdestä koulutuksesta huolimatta (pitikö kaikkiin kissanristiäisiin ilmottautua"#¤%"#). Oma moka!

SIIS! Mun piti alottaa ne clomifenit kierron 3. päivästä, mutta mitään kertoa tullu. Prkl. Tai siis hiukkapikkiriikkisen ruskeaa kuivaa vuotoa. No kaikkihan sanoo, jotta kyseessä on raskaus kun sellasta pukkaa. Tänään ei juuri mitään. Myöhässä siis ollaan 4 päivää mutta toissapäivänen herkkä testi ei puhunu raskautumisen puolesta mitään, ja se sentään tietää enemmän kuin minä. Ehkä pitäs kysyä Juha Miedon palstalta että notta raskaanako? Ahistaa! Sain lekurisedälle puhelinajan huomiselle ja sille kyllä tilitän silmät ja korvat täyteen. Se kaiketi tietää mikä juttu tää on. Ärsyttää vaan kun pitää tässä ehkä sitten taas ootella seuraavaa kiertoa joka tulee ikuisuuden kuluttua. Blaaah.

Vapaapäivä. Kuinka se kulutetaan niin että on kivaa eikä murehdita turhia murheita? Viikonloppuna tiedossa meidän odotettu viron reissu. En vaan nyt tiedä uskallanko juoda jos olis 1/10000000 mahdollisuus että mahassa ois joku. Mutta olepa siinä kuivin suin sellasen akkalauman kanssa kuin meidän työporukka. Voin kuvitella ne naiset humalassa ja mieleen tulee Pirre ja Hansu x 10 (tänään paljon kertoimia ja todennäköisyyksiä mielessä). Viime päivät ne on ollu aivan hulvattomia kun pesiskausi on käsillä. Siinä sitä katellaan netistä pelaajien kuvia (perseitä) ja selitetään silmät maanisesti tuikkien kuinka se on niin koukuttavan taktinen peli (kiinteitä miesten perseitä!!!!). "Jotta kannattas vaan sunki tulla kattoomaan".

Tiedossa lauantaina kolmisen tuntia ajanviettoa helsingissä ennen matkaa. Harmittaa kun ne pirun euroviisut on. Ne pellet valtaa kuitenkin kafe esplanadin enkä pääse sinne nauttimaan kaipaamistani herkuista. Kauhistuttaa muutenkin kun on niin helsinkiä ikävä. Vaikka kai se on ihan normaalia. Vastahan me erottiin. Eilen vaan tuli jotain ihmeen ajoneuvosta telkusta ja minä jo koitin siellä himona tunnistaa katuja, joita pitkin se puhuva pää kaahaili. Mutta, pääseehän siellä aina käymaan ja eihän siellä hullukaan asu. Tai pitää olla ainakin rikas jos ei aivan hullu ole. Kyll pohojammaalla o paree. Onhan ONHAN!

Jään tänne pohtimaan ja vääntäydyn sitten suihkuun kun en enää jaksa miettiä(siis aivan sekunnin kuluttua) ja sitten poliisilaitokselta hakemaan uutta biotunnistepassia.

Näihin kuviin.....

Aamukooma

Hitaalla käyvät nämä rattaat eikä edes perjantaiaamu ilahduta. Edessä siis töitä myös viikonloppuna. Blääh. Muutenkin käy aika niin hitaasti kun odottaa ja odottaa. Tälläkertaa menkkoja tosin. Pitäis siis keksiä jotain tavattoman hassua ja repäsevää viikonlopputoimintaa töiden väliin että saisi aikansa sulavasti kulumaan.

Uutta kummilasta on kyllä jo ikävä vaikka vasta viikko sitten tavattiin. Kyse on miehen siskontyttärestä jolla on selkeästi mieheni nenä! Matkaa on kuitenkin kilometritolkulla. Parasta jäädä siis kotiin ristikkoperunoiden ja kebabrullien sekaan nautiskelemaan TV:n tarjonnasta.

Ei mutta, työt kutsuu. Paikka on yksi kaaos jos ajatellaan sitä miten Pomo sotkee asioita. Ainakin työntekijät pysyy sulassa sovussa eikä ämmäile toisilleen kun on yhteinen arvostelun kohde. Pomo ei tajua mitään siitä että arvovalta meni jo aikoja sitten. Ihan kuin seurais surkuhupasaa komediaa. Kuka sitä TV:tä tarttee kun on Pomo.